Valborg Werbeck-Svärdström syntyi Pohjois-Ruotsissa ja hänen lapsuutensa kului mitä läheisimmässä kosketuksessa luontoon. Laulu kuului luonnollisena osana hänen elämään varhaisesta lapsuudesta asti ja hän samoili mielellään aina laulaen ympäri metsiä ja niittyjä. Jo hyvin nuorena huomattiin hänen poikkeukselliset laululliset lahjansa. Soolojen laulaminen koulun kuoron kanssa oli itsestään selvyys. Jo kymmenvuotiaana hän lauloi mm. kirkkokonserteissa. "Laulu oli minulle yksinkertaisesti elämän elementti", sanoi Svärdström myöhemmin. Hän lauloi vaivattomasti korkealle, aina kolmiviivaiseen gis:ään ja a:han asti. Koloratuuri oli hänelle myötäsyntyistä.

Viisitoistavuotiaana Valborg Svärdström alkoi opiskella laulua Tukholman kuninkaallisessa Akatemiassa. Laulukoulutus ei tehnyt hyvää hänen luontaiselle laulutavalleen. Hänen äänensä ei ollut erityisen voimakas. Pyrkimys äänen voimistamiseen johti ongelmiin.

Samaan aikaan hän teki itsenäisiä konserttikiertueita ja opiskeli Musikaalisen Akatemian oopperakoulussa. 21-vuotiaana hän debytoi "Mignonina", "Susannena" Mozartin Figaron Häissä ja "Lackména". Tämän jälkeen hän sai kiinnityksen Tukholman Hovioopperan jäseneksi.

Oopperatehtävät asettivat suuria vaatimuksia nuoren laulajattaren äänelle. Esimerkiksi yhtenä näyttämökautena hänellä oli kahdeksan suurta pääosaa. Tervetulleen tauon tähän ankaraan työhön toi Akatemian suuri matkastipendi jatko-opintoihin Pariisissa, Italiassa ja Saksassa mm. Desirée Artotin johdolla.

Monet vaativat laulutehtävät ja laulukoulutus olivat vaikuttaneet kovettavasti Svärdströmin lauluinstrumenttiin. Münchenin ooperan tenori Hainrich Knote varoittikin erään harjoituksen jälkeen käydyssä keskustelussa odotettavissa olevista äänen vaikeuksista.

Erään näytäntökauden lopulla 25-vuotiaana laulaessaan vielä Hovioopperan jäsenenä, Svärdström sai eräänlaisen äänijänteiden halvauksen. Ääni kieltäytyi äkkiä kokonaan toimimasta. Hänelle oli selvää, ettei tähänastisista lauluopinnoista voisi löytyä apua syntyneisiin ongelmiin, ne olivat pikemminkin syynä niihin. "Nyt tiesin tarpeeksi selvästi…, että voisin ainoastaan omin voimin pelastaa itseni." Heinrich Kote oli kysynyt: "Miksi ette laula nenän läpi?" "Nyt aloin, koska en voinut enää laulaa säveliä, ohjata sointia puhuen nenän läpi… Puhuin nasaalisti ja yritin pitää kiinni puheen soinnista ja laajentaa sitä, kunnes siitä tuli puoliksi terve sävel. Keskitin kaiken kuuntelemisen voiman tähän. Silloin tästä kuuntelemisesta nousi suunnattoman elävällä tavalla esiin muisto lapsenäänestäni! Se hopeisena soiva, joka lapsena oli ollut sävelissä, tuli silloin minua vastaan melkein kuin itsenäisenä olentona ja antoi minun etsiä sitä äännettä, jossa tämä sointi saattoi parhaiten ilmetä… Silloin löysin äänteen NG!"

Näin Svärdström kuvaa niitä ensimmäisiä askelia, jotka johtivat laulukoulun 'Die Schule der Stimmenthüllung' (lauluäänen vapauttamisen koulu) syntymiseen.

"Vain muutamien viikkojen kuluessa olin saanut ääneni takaisin ja koska sen sortuminen oli tapahtunut kesäloman alussa, kykenin jo sesongin alussa ottamaan jälleen vastaan julkiset tehtäväni. Mutta nyt laulamisesta tuli minulle melkein tuskaa. Se oli jatkuvaa kompromissin tekemistä uuden ja vanhan laulutavan välillä. Jälkimmäinen yritti itsestään selvällä voimalla pysyä voimissaan samalla, kun uusi tapa oli niin hento, niin täysin toisenlainen, että koin seisovani ikään kuin kahden toisilleen vihamielisen maailman välillä."

Valborg Svärdström avioitui Saksaan hampurilaisen Louis Werbeckin kanssa, erosi Hovioopperasta ja keskittyi konsertti- ja vierailunäyttämötoimintaan. Hän esiintyi lähes kaikissa Euroopan maissa. "Kykenin suoriutumaan näistä tehtävistä vain siten, että väliaikoina, erityisesti lomilla, opiskelin uuden koulun mukaan. Näin vahingot tulivat aina uudelleen korjatuiksi ja ehkäistyiksi uuden laulun avulla."

Aviomiehensä kautta Werbeck-Svärdström tutustui itävältalaiseen Rudolf Steineriin ja tämän perustaman antroposofiaan. Yhteistyö Steinerin kanssa muodostui merkittäväksi uuden laulun kehittämisessä ja Werbeck-Svärdström alkoi aavistaa, että tällä 'uudella laululla' saattaisi olla myös laajempaa periaatteellista merkitystä.

Vähitellen tästä alusta oli muodostui laulukoulu, joka laajeni edelleen myös pedagogiseen ja terapeuttiseen suuntaan. Hänen elämäntyönsä jakautuu itse asiassa kolmeen noin kolmekymmentä vuotta jatkuneeseen jaksoon, joista ensimmäinen suuntautui enemmän esittävään taiteelliseen lauluun ja tämän uuden laulukoulun perustan kehittämiseen, toinen erityisesti laulupedagogiikkaan ja kolmas ensisijaisesti työhön laulun terapeuttisten ja parantavien mahdollisuuksien parissa.

Werbeck-Svärdström lauloi viimeisen kerran julkisesti 52-vuotiaana vuonna 1931 Hampurissa erään laulukoulunsa antaman konsertin yhteydessä. Pedagogista työtä laulun parissa voitiin Saksassa jatkaa vuoteen 1935, jolloin kansallissosialismin nousu keskeytti toiminnan. Werbeck-Svärdström siirtyi Hollantiin, jossa hän opetti mm. steinerkoulussa Haagissa. Sitten hän muutti Riesenbergiin, Sleesiaan ja edelleen Pilgramsheiniin Breslaussa. Täältä hän pakeni sodan jaloissa Eckwäldeniin, jossa työskenteli lauluterapian parissa. Hän ei enää juurikaan ottanut lauluoppilaita, vaan näki laulullis-terapeuttiset kysymykset lähes lopullisena tehtävänään. Hän työskenteli noin kolme kuukautta vuodessa Sveitsissä ja muina aikoina Eckwäldenissä yhdessä lääkäreiden kanssa. Tänä aikana hän kykeni auttamaan lukuisia potilaita.

Vuonna 1951 hän teki 72-vuotiaana vielä laajan matkan Hollantiin ja Englantiin pitäen kaikkialla kursseja. 80-vuotiaana hän lopetti matkustamisen ja työskenteli talossaan Eckwäldenissä tutkien laulun terapeuttisia mahdollisuuksia yhä syvemmälle. Viimeisinä vuosiaan hän antoi laulukoulunsa keskeisen sisällön eräille nuorille laulajille ja muusikoille. Laulukoulun kantamisen eteenpäin hän antoi Jürgen Schrieferille.

Valborg Werbeck-Svärdström kuoli 1. 1. 1972 Eckwäldenissä.